Mekko

Kuulin, että ystäväni odottaa tyttövauvaa. Mietin miten voisin häntä auttaa hankinnoissa. Kysyin ja hän toivoi jotain prinsessa mekkoa. No prinsessa mekkoa tämä ei ehkä ole nähnyt, mutta selatessa lehtiä löysin ottobren lehdestä kauniin ohjeen ja ehdotin hänelle sitä. Se kelpasi. Ja eikun ompelemaan. Kankaan värityksen sain itse valita. Olin innoissani, että sain vähän jotain haastetta, en ole ennen tehnyt ns. tilaustyötä; toki olen sukulaisilleni ommellut milloin mitäkin.

Alku tuntui sujuvan hyvin ja olin innoissani, kun työ eteni hyvin. Siihen asti kunnes piti kääntää kappale toisinpäin eli oikeapuoli näkyville. Tämä piti tehdä noiden kapeiden olkaimien kautta. Eipä ollut enää niin yksin kertaista. Ohjeessa luki, että ommella etu- ja takakappaleet ensin ja sitten pujottaa takakappaleen kankaat tuolta pienestä kapeasta reiästä oikeinpäin. Kyllä, siinä muutama kirosana pääsi suustani. Saumat ratkeili ja tuskan hiki nousi. Toisen sain ja toinen jäi kääntämättä. Ajattelin, että luovutan.

Tältä sen piti näyttää päältä päin.

Kappaleen kääntö yritys.

Mutta en luovuttanutkaan, tai no periaatteessa luovutin. Ajattelin, että otan aivan uudestaan ja yritän toisella tapaa, koska edellisessä oli saumat jo ratkeilleet ja niitä ei voinut oikein enää korjata (olkaimista olisi tullu liian kapeat ja eriparit). Koska noita kankaita oli vähän, niin päätin kokeilla samalla vähän enemmän kesäisemmästä väristä ommella mekon. Eikun uutta yritystä. Tällä kertaa tein olkasaumoihin leveämmät saumavarat ja jätin ompelematta takakappaleesta helmaosan joka tulisi näkymään päälle päin (se kun oli helppo ommella jälkikäteen). Näin mun ei tarvitse yrittää kääntövaiheessa vetää pienten olkainten kautta kaksinkertaista kangasta niin paljon. Niin edessä kuin takana oli päälle tulevassa kankaassa leikkaussauma.

Nyt oli helpompi vetää olkaimet läpi, vaikkei sekään ihan täysin ongelmatonta ollut. Mutta oli huomattavasti helpompaa kuin ensimmäisessä versiossa. Nyt näyttää hyvälle ja olen jopa tyytyväinen. Seuraava haaste oli toki vetoketju. Kun minulla ei ollut piilovetoketjun ompeluun tarkoitettua paininjalkaa, niin käytin sitten normi vetoketjun ompeluun tarkoitettua paininjalkaa. Onnistui se niinkin.

Tässä kuva valmiista mekosta takaa päin. Jäin jälkeenpäin pohtimaan, olisiko pitänyt sittenkään helmassa ommella selkeää tikkausta päälle, olisiko tullut kauniimpi ilman sitä. Mutta nyt siinä on tikkaus.

Ja edestä se näyttää tältä. Näyttää siltä kuin toinen puoli olisi vähän pidempi. Mutta kuva sen vääristää. Kokeilin sitä nimittäin kuvauksen jälkeen, että näenkö itsekin harhoja, mutta kyllä se näytti samanmittaisilta kun sitten livenä sitä sovittelin.

Tämä kaunis mekko lähti ystäväni vauvalle, ystäväni ilahtui suuresti ja sanoi, että tästä tulee heille kunnon kesämekko pienelle kesävauvalle. Onnea heille loppu odotukseen, toivottaan, että mekko todellakin sopii kantajalleen. <3