Pojan nurkkauksen seinän maalausta

Olin jo aikaa sitten päättänyt, että maalaan pojalle jonku kuvan hänen leikki/nukkuma nurkkaukseen. Ajatus oli, että sänky tulisi sen eteen, mutta tilan käytön kannalta, se ei ihan pääse toteutumaan.

Mallina käytin netistä löytämäni kuvaa, joka oli jonkun toisen henkilön blogissa. Tämän vuoksi en sitä kuvaa julkaise, kun en muista tarkkaa lähdettä, kopioin sen vain itselleni muistiin.

Maalit ostettu paikallisesta värisilmästä, sekoitettu toiveiden mukaisesti. Ovat vesiohenteiset, joten kuivuvat nopeasti.

Mut näin työ etenee...

Kuvan hahmottelu ja pohjan hiontaa.

Ensimmäinen maalikerros.

Toinen maalikerros.

Kolmas maalikerros.

Neljäs maalikerros.

Viides maalikerros.

Kuva lähempää kuudennen maalikerroksen jälkeen.

Seitsemäs maalikerros. Joka kerta ei olla siis koko kuvaa maalattu, vain niiltä osin mitkä on ollu tarpeen. Vielä tulee ainakin yksi kerros sekä pienet yksityiskohtaiset  kohdat maalataan. Mut alkaa se näyttää jo autolta. Lisäksi tausta tullaan maalaamaan jollain värillä niin että siitä tulee yhtenäisempi.

Kesän laittoa

Olen tykäny aina vähän myös pihaa laittaa. Viime keväänä/kesänä se jäi syystäkin, poika vei kaiken aikani; mut hän onkin oikea hurmuri jota en olisi halunnut missata.

Ensiksi vähän kukkasia. Nämä orvokit piti käydä vartavasten ostamassa. Istutin orvokkeja muuallekin.

Ruukun takana olevat kukkaset on istutettu vuosi sitten syksyllä, ovat siis sipuleita. Samoin sipulikukkasia istutin tästä kuvasta katsottuna oikealle vähän ylemmäs (ei näy kuvassa) eli teranssia vähän rajasin istutuksilla.

Pihan kätköistä löysin vuosi sitten jo tämän kannun. Mieheni meinasi sen hävittää. Oli pakko ottaa talteen. Ensin siinä oli viime syksynä kanervaa ja nyt se sai orvokin. Tämä on mun yksi suunnitelmaa, että joskus vien tämän tuonne tienvarteen, mutta jotta se näkyy, niin siinä tulee olla muutakin. En oo vaan vielä keksinyt mitä. Yksi sydämen muotoinen kivi olisi tarkoitus siihen samaan rykelmään laittaa.

Kasvihuoneen sivulle pääsi loput orvokit.

Tämä ei ole kukka, yrtti kuitenkin. Ruohosipuli siis on päässy valloilleen. Ensin ei meinannu millään lähteä, istutin vuosi toisen jälkeen enemmän ja nyt se rehottaa kunnolla, niin ettei ehdi syödä samaan tahtiin.

Kasvihuoneessa laitoin kaikenlaista kasvaa, vaikka katto kärsi kevään tuulissa. Viime vuona tein paperille kartan mis on mitäkin, tänä vuona pistin itelle tikkuja merkiksi.

Kankaita

Pitihän se saada jotain tytöllekin sopivaa kangasta, aiemmat kun kaikki ollu poika voittoista. Tässä eka erä, toises on enpi vain resoreita joita tilasin täydennykseksi.

Puuvillainen kettukangas, en tiiä vielä mitä tästä teen. Ehkä lapsille omat tyynyt sänkyyn koristeeksi, vai olisiko teillä jotain muuta ideaa. On aika paksua kangasta.

Tässä pari kuvaa sit näistä trikookankaista joita tuli ostettua. Pitihän se pojallekin olla jotain. ;)

Shortsit trikoosta

Pojalle shortsit trikoosta. Tätä mallia muokkailin myös hiukan ohjeesta poiketen. Ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä vyötärölle vielä kuminauha ja nauhat, jotka molemmat jätin pois, koska vyötärö on kuitenkin resoria.

Kuvat hiukan vääristää todellista kankaan väriä. Kuvattu sen verran myöhään illalla ettei puhelimen kameralla saanu oikeaa sävyä kuviin.

T-paita pojalle

Tällainen t-paita valmistui yks päivä pojalle. Voisin ommellakin useamman, kun oli niin helppo ommella. Vielä kun sais nuo kanttaukset siistiksi. Käsin nämä täl kertaa käänsin vielä.

Puolipotkuhousuja

Aloin tehdä pienenä sarjatyönä puolipotkuhousuja tulevalle vauvalle. Tein täl kertaa myös tytön väreissä. Jos ei olekaan tyttö, niin kyl nämä kiertoon pääsevät. Myyn pois sitten omalla fb-kirpputorilla tai lahjoitan sukulaisille joille on tulossa myös vauvoja. Näihin malleihin tein resorin vyötäröön, itse miellän sen jotenkin mukavemmaksi kuin kuminauhan.

Jotain itselle

 Olin joskus reilut pari vuotta sitten ostanut tämän kankaan ja ajattelin, että teen siitä äitiyspuseron itselle. No siinä meni sit se pari vuotta, että sain aikaseksi sen toteuttaa. Kaavana on käytetty SuuriKäsityö lehden kaavaa. Kaavassa hihojen piti olla pitkät ja leveät. Koska kangasta ei ollut tarpeeksi pitkille hihoille, päätin niitä lyhentää.

Sovittaessa huomasin ettei leveät hihat oikein edusta minua eikä ole ollenkaan mun tyylinen. Niinpä päätin kaventaa.

Tässä pusero on valmis. Käänsin helman ja hihan suun. Kaula-aukkoon laitoin pienen palan mustaa trikoota. Kangas itsessään on myös trikoota. Vatsan ja rintojen alueella on laskostettu, jotta vatsan alueelle tulee tilaa kun vatsa kasvaa.

Täs vikas kuvas on viikkoja 18+2.

Vaippojen ompelua

Tänään valmistui yksi kestovaippa jälleen. Monet eri versiot on tullu tehtyä ja tuntuu, että aina on jotain mitä vois muokata. Saa nähä joko tämä jää viimeiseksi versioksi, vai vieläkö teen jonkun muun version.

Itse pidän enemmän taskuvaipasta, niinpä olen niitä nyt yrittänyt ommella ja siihen enemmän perehtyä.

Olen huomannut, että coolmax pinnan päältä on helpompi pestä kakka pois. Niinpä päätin laittaa coolmax pinnoitteen suoraan vaippaan ommellen. Sisäpuolelle ompelin samalle alueelle kuin coolmax niin yhden kerroksen imua. Lisäksi mua on häirinnyt se, että useissa vaipoissa joita olen ostanut niin pissa tulee yli sekä edestä, että takaa ja näin kastuu vaatteet. Koitin tämän ratkaista nyt sillä, että laitoin molempiin myös pienen palan kosteussulkukangasta. Lisäksi täyttö aukon siirsin eteen läpän alle (yleensä kun se on takana). Pohjana olen käyttänyt Myllymuksujen kaavaa, jonka muokkasin omien tarpeiden mukaan.

Fb haaste viime vuodelta

Kaikkeen sitä nenänsä aina työntääkin. Lähdin viime vuona mukaan myös haasteeseen missä viisi ensimmäistä jotka olivat ehtineet kommentoida erästä minun päivitystäni, saivat minulta vuoden aikana pienen muiston. Se sai olla kortti tai jotain muuta. Mä päätin ilahduttaa näitä viittä itsetehdyllä tuotteella ja jotain muuta pientä joukkoon.

Yksi ystävistäni sai siis ylläolevan setin.  Itse tehty patalappu, jossa oli sisällä lämmönkestävää huopaa. Päällinen on neulottu.

Toinen ystävä sai ylläolevan setin. Itse ommeltu omalla kaavalla huolisyöppö.

Kolmas sai ylläolevan setin, jossa oli mukana itse kirjottu liina.

Neljäs sai yllä olevan setin, jossa itse neulottu patalappu ja patalapun välissä on lämmönkestävää huopaa.

Viides sai yllä olevan setin, jossa itse ommeltu patalappu ja lapseni käden jälki. Tässäkin on välissä lämmönkestävää huopaa.

Joskus voi ystäviä muistaa myös ilman haasteita. Koskaan ei tiedä mitä posti tuo. :)

Tilkkujen neulontaa

Aina silloin tällöin kuulee tosi tarinoita kuinka joitakin perheitä koetellaan kovin. Perheitä joille on syntynyt pieni vaikea vammainen lapsi, tai perheitä joilta on lähtenyt puoliso tai pieni lapsi tähtenä taivaalle. Päätimme erään äiti porukan kanssa muistaa meille tuttuja äitejä jollain tavoin neulomalla peiton näille perheille jotka ovat kokeneet kovia viime aikoina, jotta he voivat kääriytyä yhdessä peittoon. Niinpä äidit pisti puikot heilumaan ja minäkin päätin osallistua talkoisiin, jotta saataisiin kunnon kokoinen peitto äidille ja lapsille. Tässä minun piti esittellä teille omat tilkkuni, mutta arvatkaapa miten siinä kävi. (Minulla oli kuvat tilkuista vain vanhassa puhelimessani ja ne hävis bitti avaruuteen, mutta olin ehtinyt yhden kuvan ladata koneella ja siitä laitan teille kuvan.) Valmiista peitosta minulla ei ole kuvaa teille tähän laittaa. Peittoja tuli lopulta useampi, toisille isompi ja toisille pienempi.

Ensimmäinen tilkku oli oikein nurin neulottuna, niin että joka kieroksella on vastakohta siitä mitä toisella puolella on. Näin syntyi tämmöinen kauniin näköinen jälki (kuten kuvassa). Toisen tilkun tein kulmasta kulmaan. Kolmas tilkku ja sitä seuraavat tilkut toistavat tuota samaa kaavaa kuin ensimmäinen tilkku. En halunnut tehdä sitä perinteitä pelkkää oikeaa, mutta en myöskään mitään palmikkoa jotta tilkut edistyis kuitenkin nopeasti kun niitä tarvitaan paljon.

Tämä projekti on tapahtunut jo kuukausia sitten ja on saatu päätökseen, peittojen saajat olivat kiitollisia. Muistetaanhan jatkossakin, että meillä kaikilla ei ole välttämättä aina niin helppoa. Autetaan toinen toisiamme ja ollaan tukena myös niissä vaikeissa hetkissä, kääriytymällä vaikka peittoon ja lohduttamalla sekä kuuntelemalla toisia äitejä, isiä ja perheitä.

Takki autoiluun

Takki pojalle autoiluun. Etsin kaikki kaupat mihin sain itseni vain eksytettyä, enkä mistään löytänyt pojalle autoon takkia tässä pienessä koossa joka olisi sopiva ja myös kaunis. Kaikki oli isoja kokoja tai liian paksuja. Niinpä päätin jälleen, ei sellaista ole, se on tehtävä itse. Tämän ikäiselle ei vissiin tehdä paljoa takkeja, ne tuntuu olevan vain pukuja.

Ohje on jostain ottobreen lehdestä jälleen. Takki on kaksinkertainen ja näin keväällä kun on vielä viileää niin on loistava autossa. Alla on vähän paksumpi fleecekangas ja päällä kuvioitu trikookangas.

Ylläoleva kuva on vähän sumea, mutta siinä oli siis sovitusta välissä. Eikä poika meinannu kuvan sovituksen jälkeen luopua takista.

Yllä olevassa kuvassa takki on valmis. Vetoketju oli vähän lyhyt, tämän vuoksi sekä ylhäällä, että alhaalla on vähän tyhjää. Mutta jos olisin ottanut pidemmän vetoketjun mitä on tarjolla kaupassa, se olisi ollut taas liian pitkä. Mutta tyytyväinen on käyttäjä, joten mikäs siinä.

Vuoden alun satoa kuvina

Nyt kun innostuin päivittämään blogiani, niin laitetaan tässä muutamia kuvia mitä muuta olen tässä alkuvuona ommellut ja neulonut.

Pojallani ei tuntunut olevan mitään kesäisempää pipoa, niinpä ompelin hänelle tämmöisen neljän tuulen hatun. Ei ollu tämääkään mitenkään helppo ommella kun ei ollut mitään kaavaa mitä käyttää, omasta päästä kokeilin pohdiskella miten saisin aikaan ja melkoista ompele pura tyyliä se oli. Kun olin saanut valmiiksi, niin löysin kyllä hyvän ohjeen yhdestä blogista.

Tämä kaulahuivi valmistui alku vuodesta, kun oli vielä lunta. Kuvaus hetkellä, on vielä toinen sauma vähän auki, mutta nyt se on jo kiinni ja ollut kovassa käytössä. Nyt ei enää tarvitse kun on jo kesäisempiä ilmoja, vaikka välillä lunta ripotteleekin maahan vielä näin huhtikuun puolessa välissä.

Ah, mitä löysinkään keskeneräisten joukosta. Puolipotkuhousut kokoa 56, jotka aloitin kun olin viimeisilläni esikoisen aikaan. Jäivät silloin kuminauhaa vaille ja nyt sitten vihdoin sain senkin yks päivä ommeltua. No ens syksynä näille onkin sitten käyttöä, että ei hukkaan mennyt.

Kevät on tullut ja pääsiäinen kyllä ehti mennä, mutta tämmösiä kortteja tein rakkaille ihmisille; mutta arvatkaa miten siinä kävi. Tuolla ne pöydällä makaa edelleen. Olkaapa siis ystävät tarkkoja, joku päivä teille voi tulla postilaatikossa jossa on ystävänpäivä ja pääsiäiskortti samassa; vaikka tulee myöhässä, niin ehkä ilahduttaa näin hölmönä muistihöperönä teitä. :)
Tässä on pohjalla kuvio pahvia, jonka päälle on laitettu servettiä teipillä kiinni. Korttiin on painettu pääsiäistipu joka on teipillä myös kiinni kortissa ja teksti lisätty joukkoon.

Tämä pupu paita on tehty esikoispojalle. Musta on tosi vaikea löytää kuviollisia paitoja kaupasta. Yleensä kuva on painettu ja se lähtee pesussa. Onneksi mulla on tuolla iso läjä kankaita mistä voin aina silloin tällöin tehdä pojalle jotain. Vielä pitäis kesäksi ommella muutama t-paita ja shortsit.

Pojalle myös tämä, iki ihanalla ohjeella tehty pipo neuloen. Lankana on käytetty kaksinkerroin liukuvärjättyä On line -lankaa, joka on ihanan pehmeää.

Valmis pipo tässä, vähän reilulta näyttää. En tehnyt nauhoja tähän, kun on yli vuoden vanhalle pojalle
tehty.

 Tässä kuva vielä noista langoista mitä olen tuossa pipossa käyttänyt.

Alla on kääntöhousut. Tämä toinen puoli näyttää siltä kuin olisi yöhousut, mutta kyllä mä ne olin tekevinään ihan päiväkäyttöön. toisella puolella on vähän enemmän työkoneen kuvia joista poika on innoissaan. Kaikki mistä lähtee ääntä, on kivaa.