Kuva satoa

Jaan teille tässä nyt vain näin kuvien muodossa tätä kuva satoa siitä mitä olen saanut aikaseksi. Tässä ei edes kaikki, osa on hävinnyt kun edellinen puhelin sekos jossa oli osa kuvista enkä saanut niitä mitenkään sieltä ulos. Mutta tässä nämä uusimmat.

Pusero tehtynä pojalle, muutettu vähän alkuperäistä kaavaa.

Löydettiin kaappien takaa ikkuna joka ei ollut enää käytössä, päätin vähän fiksata sitä. Enää puuttuu lasi päälle ja ikuista taideteosta voi ihastella. Toivotaan, että noi tarrat vaa pysyy eikä tippuile siitä lasin väliin. :)

Puoli valmiit housut,

Hihaton pusero nepparia vaille valmis.

Mattohan näistä pitäis joskus tulla. :)

Värjäys puuhissa

Sain muutamia lasten vaatteita valkoisina jotka olivat värjäytyneet kakasta, hiestä tai ruoasta. Joten päätin heittää vähän niihin väriä. Osaan koitin tehdä jotain kuvioitakin ja ainoa missä onnistuin oli langalla solmitut solmut. Muut yritykset epäonnistui, väri pääsi niistä läpi. Joten pääosin ovat kaikki vielä yksiväriä, mutta ehkä mä osaan keksin ommella jotain kuvioita. Tosin moni niistä on jo pieni tällä hetkellä, kun poika kasvaa niin hurjaa vauhtia, ainakin pituutta.

Olin ostanut kolme eri väriä ja tein näin ollen kolme eri väri satsia.

Ensin kankaat punnittin.

Sitten lisättiin niitä solmuja muutamiin.

Sininen oli yksi väri nro 22.

Seuraava väri oli vihertävä nro 39.

Tämmöisiä näistä kahdesta väristä tuli. Armeijan harmaa ja armeijan vihreä. :)

Hyvin näkyi jos väri ei ollut tarttunut johonkin esim ompelulankaan. :)

Mocca oli sitten yksi väri, siitä ei olekaan lopullisia kuvia, mutta tuli aika tumman ruskean sävyisiä.

Tässä sitten lähikuvaa. Mielestäni nuo yhdet kuvat tulee nyt paremmin esille kuin mitä ne oli alunperin kun pohja oli valkoinen kangas ja sit oli tosi hailakan vihertävällä noi reunukset eli aiemmin ei juuri kuvaa erottanu, toisin kuin nyt.

Pimennysverhot

Nyt tulee monta päivitystä peräkkäin, kun oon ehtiny ompelee, mutta en oo ehtiny päivitellä niitä tänne. Ja nyt sattuu olemaan aikaa kirjoittaa kun pikkumies nukkuu.

Pimennysverhot piti saada olohuoneeseen, koska välillä käy vieraita yökylässä ja sielä oleva vanha rullaverho ei yllä leveydeltään koko ikkunan eteen, niin ajatuksena oli tehdä pimennysverhot, näin myös kun sielä kattoo tv:tä ni ei paista iltapäivän aurinko ikävästi tv ruutuun. Ei ollu ihan helppo nakki saada saman mittaisia vaikka olin pyytänyt, että ne leikattais mulle valmiiksi saman mittaiseksi liikkeessä. No toisessa oli joku pieni leikkausvekki, ni sehän teki siitä sitten hiukka pidemmän ja koska mulla ei ole mitään isoa pöytää ja lattia pinta-alaakin tyhjänä on aika niukasti ni sai aika monta kertaa ommella ja purkaa, jotta sai suorat saumat. :D Loppujen lopuksi tästä nyt ei huomaa, että toinen on minimaalisen pitempi ja sen vuoksi en sitä nyt tähän hätään alkanu enää purkailemaan. Mutta sit joskus jatkos jos sen ees ei oo esim. tollasta sänkyä kuin nyt on, ni sit sen vois korjata ettei paista toi mun paha moka. :)

Kuvassa näkyvä kappakin on mun omaa käsialaa. Se on tehty jo vuosia sitten ja siitä on varmaan jossai täällä oma postaus. Kappa näyttää täs kuvas hassulta, ku en jaksanu alkaa sitä asettelee nätisti kuvausta varten. :) Mies oli hiukka yllättyny ku tuli kotiin ja aamul meni kattoo telkkua vielä sillon ku me muut nukuttii. Ni se oli ollu ihmeissää miten siel onki nii pimeää, mitenköhän...

Takki

Kesän tullessa ajattelin, että en jaksa poikaa aina pukea pukuun, kun on noita kunnon housujakin (paksuja farkkuja) tuolla. Joten päätin tehdä takin. Mutta mitenkäs siinä kävikään. Ensinnäkin en löytänyt mistään vetoketjua 62 kokoiseen, joka ois ollu sellainen, että sen ois saanu alas asti auki. Toki jos oisin alkanu leikkelee isommasta, ni ois onnistunu, mutta tää tuli vasta jälkikäteen mieleen. Näinpä päätin tehdä huppari tyyppisen. Mutta mitäs, juuri kun sain valmiiksi, niin poika olikin kasvanut pituutta niin paljon, että takki ehti käydä päällä vain kaksi kertaa kun se piti laittaa kaapin pohjalle. :) Mutta tämmöinen siitä sit kuitenki tuli. Ehkä seuraavalle muksulle on sopiva jossai vaihees.

Takaa

Ohjetta on hiukan muokattu siitä mitä se oli. Malli on ottobre lehdestä. Sininen ja harmaa kangas on jotain virallista ulkoilukangasta (oisko ollu FOV nimistä kangasta kangastukulta), hupussa oleva raita on pul-kangasta ja selässä oleva kuva on trikookankaasta leikattu. Hihansuut, vyötärönsuu ja hupunsuu on kantattu resorilla. Edessä taskussa on myös tuota samaa pul-kangasta kuin hupussa. Sisällä on vuorikankaana käytetty vuorikangasta hupussa ja hihoissa, muuten on käytetty vuorikankaana coolmax. Takki jää edestä hiukan auki, kun siinä ei ole napitusta, mutta se ei välttis edes kaipaa napitusta, jos haluaisi jotain, niin alle voisi laittaa kaulurin tai jotain ettei kaula palellu.

Edestä

Mutta koska tämä jäi heti pieneksi, niin eikö uutta tekemään. :)

Ruokalappuja

Ajankohtainen aihe meille, soseiden maistelut alkaa näinä päivinä. Muutamana päivänä olenkin jo antanut ihan maistaa bataattia ja kukkakaalta, tyyliin pari lusikallista yhtä makua per viikko. Sitten kun tulee 4kk täyteen niin sitten aletaan maistelee enemmän ja päivittäin makuja. Niinpä tein sen vuoksi muutamia ruokalappuja. Osaan tein noi taskutkin, jotta sitten kun poika alkaa itse syömään, ni ei tarvis aina lattialta kaikkea noukkia. Mutta kun olin ehtinyt kaikki ommella, niin kuulin vinkiksi, että oiskin kannattanut ommella niin, että tasku ois ommeltu nurjalle puolelle ja sit oisin kääntänyt. No ajattelin tehdä sit muutaman sellasen, ehkä vähän isommalla koolla, niin on eri kokoisia lappusia ja näitähän sit menee, kun ei joka päivä jaksa pestä ruokalappua. :) Tai no se riippuu jos se on yhtä siisti ruokailija kun tähän asti on ollu noi muutamat maistelukerrat, ni sit nää on aika turhia. Tosin nyt olen käyttänyt myös kuolalappuna näitä vaikka ovat hiukan isoja siihen tarkoitukseen, kun hampaita on tulossa, niin jatkuvasti tulee kuolaa ja paita on sit sen takia märkänä.Kanttaukset on osassa puuvilla vinonauhaa ja osassa satiininauhaa. Lapppujen materiaali vaihtelee. Taskut on pul-kangasta, takana on muovitettu kangas (vanha kosteussuoja kangasta, joka ei enää ajanut siinä asiaa) ja päälly kankaat on velouria sekä ohutta jotain puuvilla kangasta.

Kangastukun tilaus

Jess.. tänään tuli kauan odotettu kangastukun tilaus. Sieltä puuttui jotain niin tämän vuoksi sain sen vasta nyt, mutta ei se mitään, ei sillä sinänsä kiire ollut, mutta malttamattomana tietty aina odottaa niitä mitä tilannu.

Nyt sain mm. verhokankaat, joten pääsen ompelee olohuoneeseen pimennysverhot. Sit sielä oli myös pojalle takkikankaat, joten pääsen ompelemaan hänelle vähän kevyemmän kesätakin.

Tässä kuvaa yleisesti siitä paketista.

Tässä olisi nämä kankaat josta tulossa pojalle takki. Molemmat kankaat on FOV-kangasta eli ulkoiluun soveltuvaa.

Tässä olisi sitten ulkoilutakkiin vuorikankaita, noista kun jää sen verran, että saa vaikka syksyksikin takin, niin ostinpa vaihtoehdoiksi vuorikankaitakin. Luonnonvalkoinen on vuorikangasta joka on antistaattinen, sit toi toinen sininen on vuorikangasta taffetaa ja kolmas on coolmaxia.

Kankaiden yön saldoa

Tässä ois osa kankaiden yön kangaspaketeista. Osa oli pieni pettymys, mut pääosin ihan hyvät valinnat tuli tehtyä. Nyt vain ompelukone laulamaan.

 Muut paitsi joutsenkangas oli ylläripakettia.

 Kaupan päälle sai tarroja. :)

Tässä oli sininen yllätyspaketti ja olin yllättynyt näistä miten hienoja kankaita tuli.

Tää paketti oli pienoinen pettymys, mut tää oli kans ylläripaketti. Osa on tollasii ihme palasia, yks osittain valmiiksi jo venynyt ja sit toi kitarakangas, en tykkää siit yhtää. En tiiä mitä siitä tekis vai jättääkkö nurkkaa oottaa jotai inspistä. Lisäksi tän paketin mukana tuli auringonkukan siemen.

Vielä pitäis tulla 3 tilausta, täytyykin tarkistaa mitkä ei oo tullu. Ja sit on tulos ens viikolla iso kangastukun tilaus. :) Mihinkähän mä saan nää kaiken mahtuu.

Housujen ompelua

Ompelin tuossa yks ilta kolmet housut vauvalle. Tein niin tytön kuin pojankin sävyisiä, kun ei ole tietoa kumpi sieltä tulee. Kotonahan menee oli se kumpi sit vaa ni kaikki, mutta toisaalta laitetaa sit jemmaa noi toiset jos ei sovi sille toiselle sukupuolelle. Lisäksi ompelin kahdet puolipotkuhousut, mutta niistä puuttuu vielä kuminauha. Ompelen ne loppuun vasta sitten kun pieni on syntynyt ja tiedän minkä kokoisen kuminauhan niihin ompelen. Kankaana käytin triikoota, vyötäröllä ja lahkeensuussa on käytetty resoria. Yksi näistä housuista, tuo kettukangas on kankaiden yön saldoa eli yllätyspaketista.

Sit täs alla on vielä nää puolipotkarit jotka odottaa sitä kuminauhaa vyötärölle.

Tämmösii sitä tulee tekeneeksi kun alkaa ahdistaa tämä odotus eikä tiedä koska se pieni syntyy. Ei osaa olla yhtään rentona, niin täytyy johonkin purkaa sitä ahdistusta. Vielä on kankaita vaikka kuinka paljon, joten kyl täs parin viikon aikana ehtii ommella aika monet housut ja puserot, jos alkaa tosissaan ahdistamaan nämä viimeiset viikot.

Pikkuyön tunteina tehtyä

Pitkään haaveena ollut, että teen fleecepeiton vauvalle automatkoja varten, lähinnä näin talvisaikaan, vaikkei mikään kylmä nyt ole ollutkaan. Siinä meni tovi, että sain sen tehtyä. Aina keksi muuta tekemistä ja jotain mikä ois ollu tärkeämpää. Lopulta päätin yks päivä, että nyt se tehdään. Hätäseen leikkasin kankaat ja siihen se keskeytyikin sitten. Meni taas päiviä kunnes ajattelin, että kohtahan tässä voi tulla lähtökin ja emmä haluais kyllä mitään makuupussia laittaa vauvalle automatkan ajaksi, joten otin itseä niskasta kiinni. Ja arvatkaa, sain sen innostuksen sit juurikin viime yönä. :) Kyllä mies kiittää mua varmaan tänään vielä, kun mä toises huonees ommella suurruutan ja toinen koittaa nukkua, jotta jaksaa aamulla lähtä ajois töihin. No mutta sain ainakin valmiiksi. Ja itse asias, kyl mä lopetin jo puolen yön aikaan sen ompelemisen. Mutta se tässä omakotitalo asumisessa onkin hyvää, että voi alkaa ompelemaan silloin kun itsestä tuntuu hyvälle, ei tarvi ajatella naapureita. :D Kanttaus on puuvilla kanttinauhaa ja kankaana on käytetty kahta eri fleecekangasta. Muutama nallen kuvioista on tikattu läpi, jotta kankaat pysyis paremmin yhdessä.

Lisäksi hiljattain sain ommeltua muutaman ns. kuolalapun. Harsoja kun olin ostanut muutamia ja yhdessä oli sitten useampi kappale paketissa joista yhdestä oli lähtenyt lankajuoksu. Päätin hyödyntää tämän harson tähän kuolalappuun. Tällaisia niistä sitten tuli. Kanttaus on puuvilla kanttinauhaa.

Arvet

Tartuin erääseen haasteeseen, jossa on tarkoitus kertoa hyvä arpitarina omista arvista mitä on joko lapsuudessa tai aikuisuudessa saanut aikaseksi.

Aloin pohdiskelemaan, että missä minulla on arpia ja mistä ne ovat syntyneet. Arvet ovat muistoja jostain menneestä tapahtumasta. Yllätyksekseni huomasin ettei minulla ole jäänyt kovin pahoja arpia siitä huolimatta, että olen lapsuudessa ollut kovinkin vilkas kokeilemaan ja menemään. Luulis, että jos saa talikosta varpaaseen niin jäisi jokin arpi, mutta ei mitään jälkeä; tosin on jäänyt muisto mieleen siitä niin syvälle, että muistan sen varmaan haudassanikin. Toinen mitä ihmettelen edelleen, että miten olenkin niin vähällä päässyt ettei jäänyt siitäkään hetkestä arpea muuta kuin omaan mieleen opetukseksi ettei joka paikkaan piä kiivetä. Tämäkin tapahtui lapsuudessa ja kaikki jotka ovat ainakin maalla asuneet niin tietävät, että puut ovat mielenkiintoinen kohde, sinne jostain syystä haluaa aina kiivetä. No mutta, puut kun oli jo kokeiltu ja niistä ei ollut vastusta; niin päätin pikkuveljen kanssa, että haastamme toinen toisemme ja kiipeämme kotimme lipputankoon. Haasteena oli, että kumpi kiipeää korkeammalle. Sitä en muista tarkkaan, että miten korkealle uskalsin kiivetä kunnes alkoi huippaa. Alaslasku ei ollutkaan niin ketterä, ote lipes ja kas kohta roikuinkin puserosta kiinni lipputankossa. Pusero jäi kiinni siis siihen mihin sidotaan ne langan päät. :) Tästäkään ei jääny ihoon mitään jälkeä, pusero kyllä repes ja siihen kiltti äitini ompeli sydämiä peittämään ruman repeämän. Nämä kaksi tosi tarinaa ovat jättäneet arven omalla tavalla mieleeni kun muistan ne vieläkin vaikkei niistä ole jäänyt iholle jälkeä.

Mutta ne jotka ovat jättäneet iholle jäljen ovat omalla tavallaan muistoja myös. Yksi näistä arvista on sellainen että se jätti niin syvän arven myös omaan mieleeni ettei meillä enää sen tapahtuman jälkeen leikitty sokkosta (enkä muuten anna omienkaan lasten leikkiä, vaikka se ois niin kivaa). Arpi alkaa olla jo niin haalistunut, ettei sitä huomaa muuta kuin jos kurtistan otsani ryppyyn; joten en saa varmaankaan siitä hyvää kuvaa otettua. Eli tämä arpi tuli siitä, että leikimme sisarusteni kanssa sokkosta ja minut valittiin ns. hipaksi. Päätin olla mukamas nokkela ja lähdin konttaamaan pitkin huonetta. Sillä tuloksella että kohta oli otsa auki. Tämän jälkeen onkin pätkiä etten muista mitään eli olen todennäköisesti menettänyt tajuntani. Mutta on myös pätkiä että muistan hyvin kuinka menimme sairaalaan vanhempieni kanssa ja kuinka terveydenhoitohenkilökunta laittoi tikkejä päähäni ja kehuivat kuinka olin reipas. Kotiin palattua jatkui normi arki kunnes piti tikit poistaa. Voi sitä huudon määrää, kun äiti tuli pienen kirurgiveitsen kanssa, että otetaan nyt ne tikit pois (äitini on sairaanhoitaja ammatiltaan) ja vielä kun äiti painotti ettei saa liikkua. Mua pelotti, miksi nyt ei pientä tyttöä pelottais terävä veitsi omalla otsalla. Äiti sai mut kuitenkin jotenkin lohdutettua, että kun olen paikallaan ja nätisti niin kaikki on kohta ohi ja että se ei satu yhtään. Lisäksi äitini lupasi palkinnoksi jäätelön ja senkö voimalla olin rohkea. Vaikka jäi arpi, niin tilanteesta on jotain hyvääkin muistoa jäljellä. :)
Toinen ns. tarkoituksella tullut arpi on jalassani, kun menin vaivasenluu leikkaukseen. Tästä on jäänyt kunnon jälkikin. Vaikka leikkaus oli pieni ja nopeasti ohi, niin kyllä siinä hikeä pukkas kun oli piikin pois otto. Vaikka olin jo aikuinen ja iso ihminen, niin itkua ei voinu vastustaa, kun väkisin otetaan pois metallipiikkiä varpaan päästä ilman puudutteita. Voitte kuvitella, että jos normaalistikin on varvas herkkä, niin mitä se on tuon toimenpiteen jälkeen. Tarkoitukseni oli mennä myöhemmin leikkaamaan toinen jalka jos se alkaa vaivaan, mutta kun tajusin miten tuskallista tuon yhden piikin pois otto oli, niin ei kiitos. Ja tämä on kuulema normaalia. Mielestäni tuo pieni arpi jalassa ei ole ollenkaan niin paha kuin se arpi joka jäi syvälle tuonne mieleeni tämän piikin pois oton yhteydessä. En viitsi laittaa tänne kuvaa siitä kun jalkani on pienessä kääreessä ja piikki paikallaan ettei kukaan saa sätkyjä. Mutta tuosta pienestä arvesta joka on jäänyt niin voin laittaa kuvaa teille tähän loppuun. Kuvatessa tätä leikkausarpea huomasin, että tämäkin on yllättäen haalistunut jo niin paljon että näkyy enää oikeastaan vain viillon jälki haaleana jälkenä. Itse tikin jäljet ovat jo haalistuneet niin paljon että niitä ei kuvasta kyllä juuri huomaa. Mutta kun tarkkaan katsotte, niin kuvassa tosiaan näkyy tuo pitkä vähän kiristävä kohta, jossa on se leikkausviilto.

Toivottavasti jokainen muistaa sen, että vaikkei näkyvää arpea jää, niin joistain asioista voi jäädä myös syvä arpi sydämeen muistoksi niistä tilanteista jotka ovat olleet omalla tavalla ikäviä. Ne ovat meitä ehkä opettaneet ja tuoneet meitä sellaisiksi ihmisiksi kuin olemme ja miten kohtelemme toisia ihmisiä.

Seinän maalausta

Lähtökohta oli tämä eli huoneessamme on ympäriinsä tapetti paitsi tietty uunin kohdalla on muurattu seinä. Tapetti on jotain vanhaa valkoista kohokuviota. Halusin vauvan sängyn ja hoitopöydän puoleiselle seinälle tehdä jotain. Näinpä ajattelin sen maalata. En jaksanut alkaa tapettia irroittamaan, koska se ois ollut työlästä, enkä tiedä yhtään mitä sen alla ois ollut, joten en nyt niin isoa remonttia jaksanut alkaa tekemään. Tämän vuoksi päätin kokeilla miten käy jos maalaan suoraan tapetin päälle. Ensin teipattiin listat ja rajattiin muutenkin aluetta ettei maalia olisi ihan joka paikassa.

Sitten tehtiin pohjamaali. Ensin oli tarkoitus maalata vaalean harmaalla pohja, mutta yllätyksekseni pohja vaikutti sen verran asiaan, että väri tummui reilusti. Mutta lopputulosta se ei haittaa.

Seuraavaksi oli tarkoitus märän maalin päälle tehdä pisaroita jotka tippuisi alaspäin kahdella eri värillä. Jälleen huomasin, että suunnitelma ei ollutkaan niin yksinkertainen, joten päädyin toisenlaiseen ratkaisuun, koska pohjamaali ehti sen verran kuivua.

Ensin vihreällä vähän päälle väriä, jotta se näyttäisi niityltä. Sitten vähän taivaalle sinistä väriä, jotta se oli enemmän taivaan värinen ja ei niin yksitoikkoinen kun on jotain saman tyyppistä kontrastia kuin alhaalla. Tämä oli siis näky kun mieheni tuli kotiin ja vastaukseksi sain, että saat kyllä maalata meillä kaikki seinät. Eka ilme oli kyl jotain niin hassua kun se näki, jota ei voi ees kuvailla.

Sitten tavarat paikoilleen eli vain vauvan pinnasänky (näin omalla murteella pitusänky) joka on tällä hetkellä saatu kasaan. Etualalle tulee vielä hoitopöytä, joka on työnalla.

Lopuksi vielä vähän tarroja seinälle, jotta niitty ei ois ihan tyhjä. Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen tulokseeni, vaikka suunnitelmat muuttui välillä matkan varrella.

Kahvipussin uusio käyttö

Kauan toivomani haave toteutui vihdoinkin. Olen vuosia keränyt erilaisia kahvipusseja ja tarkoituksenani on ollut tehdä niistä erilaisia kasseja omiin erinäisiin tarkoituksiin. Koskaan ei ole ollut niin paljon aikaa, että olisin jaksanut perehtyä asiaan sen koomin. Mutta kas... aikaahan on nyt kun on äitiyslomalla, sillon jos jolloin on aikaa. Ainakin vielä näin kun esikoista odottaa, niin aika meinaa käydä päivisin pitkäksi, joskus jopa illat kun mieskin on töissä. Vaikka välillä teen vauvalleni kaikkea erilaisia juttuja, niin välillä täytyy perehtyä muihin asioihin ja tehdä sitä mikä tuntuu mieleiseltä, jotta saa pidettyä itsensä mielen virkeänä.

Aluksi oli tarkoitus tehdä kori joka suht matala ja suorakaiteen muotoinen. Koska työni oli ensimmäinen, en osanut hahmottaa paljonko tarvisin kahvipusseja minkäkin kokoiseen kassiin; näinpä lähdin vähän summa mutikassa matkaan. Halusin kuitenkin ehdottomasti tehdä kassin punomalla, eihän sitä nyt mennä sieltä mistä aita on matalin, jos intoa vaan riittää. Vinkkiä sain eräästä blogista (täältä) ja sen pohjalta lähdin punomista toteuttamaan. Ihan jokaista työvaihetta en kuvannut. Mutta tuolta blogin sivulta löytyy kyllä tosi selkeä ohje tämän korin malliin. Joten sieltä voi käydä tarkempia ohjeita katsomassa. Päättely tuotti tuskaa, kun en ollut varma millaisen reunan haluaisin, joten menin vähän soveltaen.

Tässä teille kuvasatoa työstäni:

Myöhemmin muutin suhdanteen parilliseksi toisin kuin tässä kuvassa on.

Pussit on hyvä pestä ennen punomista. Itse pesin ihan kunnolla kuumassa saippua vedessä ja kuivasin huolella, mutta riittää joidenkin lähteiden mukaan myös pelkkä pyyhintä. Itse halusin, että siitä lähtisi mahdollisimman paljon se kahvin tuoksu pois; mutta kukin tyylillään. Niin ja tässä oli yhteensä 22 suikaletta (yksi suikale koostui 4 pienemmästä suikaleesta). Ja pohja koostui toiseen suuntaan 10 suikaleesta ja toiseen suuntaan 12 suikaleesta. Silitin päät yhteen, mutta koska halusin tuplavarmistuksen, minusta kun näytti ettei se silitys oikein pitänyt, niin ompelin saumat sitten vielä suoralla ompeleella, kuten kuvassa näkyy osittain ommeljälkiä. Mutta tuollainen siitä siis tuli ja olen ihan tyytyväinen näin ensimmäiseksi työksi.