Olipa kerran kangas, josta joku fiksu oli tehnyt pussilakanan. Joku oli käyttänyt tätä niin ihanaa pussilakanaa lapsellaan, mutta päättänyt siitä luopua. Miksi, sitä emme koskaan tiedä. Ehkä siksi, että lapset oli jo maailmalla, eikä ollut enää käyttöä. Niinpä hän vei tämän ihanaisen pussilakanan kirpputorille myyntiin ja sieltäkös minä sen bongasin. Heti nähtyäni tiesin mitä tulen tästä tekemään. Ei tarvinnut kauan miettiä. Toki olisin voinut vain pestä ja laittaa kaappiin odottamaan, että kun lapsemme on sen verran iso, niin tämä olisi sopiva hänen peittoonsa. Mutta ei, en malttanut. Päätin tehdä näistä kuvioista tyynyjä, koska kuvat olivat kooltaan sen verran isoja pääasiassa. En ole koskaan nähnyt kankaassa näin isoina muumeja ja senkö innoittamana päätin toisin sanoen tuhota vanhan hyvän pussilakana.
Ensin ajattelin tehdä vain tyynyjä iloksi, kunnes aloin miettiä tarkemmin tyynyjen tarkoitusta. Leikkisikö sillä kenties pieni lapsemme vai olisiko ne kenties koristeena. Koristeenakin miksi ei, mutta leikatessa alla olevaa muumipeikkoa, tajusin, että miksi tämä ei voisi olla imetystyynykin. Ehkä, en ollutkaan sellaista vielä ostanut/tehnyt, joten tätä täytyy vain kokeilla luonnistuuko tämä siihen tarkoitukseen vai jääkö pelkäksi koristetyynyksi. Peitossa on tämän muumipeikon lisäksi: pikkumyy, hattivatit ja nuuskamuikkunen. Ja mieheni ainakin kovasti jo ilmoitti, että nuuskamuikkusestakin täytyy tehdä tyyny. Ehkä näitä löytyy meiltä kohta useampi, koska pussilakanassa oli laskujeni mukaan ainakin 3-4 aina yhtä hahmoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti